After all we are only humans – loppujen lopuksi me kaikki kuitenkin olemme vain ihmisiä

Vaikka emme käyttäydy tai toimi samalla tavoin kuin meitä edeltävät sukupolvet niin kehomme, ruumiintoimintomme, luumme, nivelemme ja lihaksemme ovat sellaisia mihin evoluutio on ne reilussa parissa miljoonassa vuodessa muovannut. Luonto on aina ajanut ihmistä liikkeelle ja suosinut niiden yksilöiden suvunjatkamista, jotka ovat kehittäneet suotuisia ominaisuuksia elinympäristössä menestymisen ja selviytymisen kannalta. Näihin ominaisuuksiin eivät valitettavasti nykyihmisen kannalta lukeudu istuminen ja pitkäaikainen paikallaan seisoskelu, puhumattakaan kännykän tuijottamisesta.

Mitä tekemistä ryhdillä sitten on selviytymisen kannalta ollut? Ihminen on ollut aina suuren osan päivää pystyasennossa, kävellyt, juossut ja kantanut taakkoja. Selviytyäksemme päivästä meidän on täytynyt liikkua, mutta siinä samalla elimistömme on ollut pitkin päivää liikkeellä tuhansien sukupolvien ajan. Monet elintoimintomme ja rakenteemme ovat kehittyneet myös niin, että toimiakseen kunnolla ja kestääkseen vuosien rasitusta, niiden tulisi saada liikettä, askeleita ja ottaa vastaan kuormitusta tietyissä asennoissa. Aineenvaihduntamme verenkierrosta peristaltiikkaan hyötyy liikkumisesta, pystyasennosta (eli hyvästä ryhdistä tarkoittamassani merkityksessä) ja kohtuullisesta rasituksesta. Savolaisin sanankääntein voisin sanoa, että näiden asioiden oikean määrän johtaessa hyvinvointiin, johtaa niiden puute taas pahoinvointiin. Kun esivanhempamme ovat miljoonien vuosien ajan olleet seisaallaan ja liikkuneet, niin olisi jopa naiivia odottaa, että elimistömme ja rakenteemme kovin hyvin kestäisivät pitkäaikaista paikalleen jysähtämistä, poikkeuksellisia asentoja (staattinen istuminen pitkään jatkuessaan) ja toimettomuutta.

Myös merkittävien taakkojen nostamisen ja kantamisen kannalta rankamme toimii erinomaisesti ollessaan oikeassa asennossa eli normaalia ryhdikästä kävelyä vastaavassa asennossa. Selkärankamme selän ja niskan kaarien oietessa tai peräti pyöristyessä väärään suuntaan tulee rangastamme haavoittuva. Paino ei ole enää rangan vahvojen luisten rakenteiden varassa vaan siirtyy välilevyjen päälle. Lihakset eivät voi kovin pitkälle kompensoida menetettyä tukevan rakenteen antamaa jämäkkyyttä ja välilevyille voi tulla yllättävänkin helposti liikaa painetta. Näin riski välilevyn pullistumiin kasvaa erityisesti alaselässä ja varsinkin, jos päälle lisätään vielä taakkaa. Selän lihakset myös pyrkivät suojelemaan rankaa, ja erityisesti rangan sisällä kulkevia hermoja, vääränlaisen kuormituksen aiheuttamalta loukkaantumisriskiltä. Erityisen huonosti selkä kestää rasitusta pyöreänä ja voimakkaasti kiertyneenä. Selkä voi siis kuormituksen ja hankalien asentojen seurauksena helposti kipeytyä ja jumittua. Kyse ei tarvitse olla välilevynpullistumasta tai venähdyksestä, jotka eivät siis läheskään aina ole selän kipeytymisen taustalla, vaikka selkä kipeytyisi rajustikin. Vaikka kyseessä olisikin vaaraton tila, niin se ei tee siitä juurikaan helpommin siedettävää ja kipuilu voi haitata, jopa estää työntekoa. Toisaalta välilevyn pullistuma voi olla oireeton eikä näin ollen taas ole automaattinen selitys selkäkipuihin, vaikka sellainen löydöksenä magneettikuvissa olisikin.

Rankoja on yhtä monta erilaista kuin ihmisiäkin. Eletty elämä vammoineen ja kuormituksineen muovaa kehoamme jatkuvasti. Kehomme koostumus ja fyysiset ominaisuudet muuttuvat. Tavalliselle tallaajalle saattaa tuntua haastavalta ymmärtää ihmisen elimistön kaltaisen monimutkaisen rakenteen toimintaa, mutta toki tutkimukset tuovat jatkuvasti uutta tietoa elimistömme toiminnasta. Elimistön toimintaan liittyen on paljon enemmän asioita vielä tutkimuksin selvittämättä kuin selvitetty. Tutkittua tietoa tulee yksilön kannalta niin hitaasti, että ennen kuin elimistömme toiminta on täysin selvitetty, on ihmiskunta jo todennäköisesti ehtinyt hävitä maapallolta. Elinympäristömme muuttuu jatkuvasti ja uutta selvitettävää tulee lisää. Tällä hetkellä on kuitenkin jo selvää, että ihmisen on parempi pysyä liikkeessä, kuin olla paikallaan pitkiä aikoja. Kunhan ryhdistä pitää huolen, niin paras asento on aina se seuraava asento.

Jani Ropponen on Top-Cousins Oy:n ergonomia-asiantuntija. Jani on erikoistunut aktiiviseen istumiseen ja hän on viimeisen 15 vuoden aikana ollut mukana useiden aktiivi- ja satulatuolien tuotekehityksessä, hyödyntäen saamaansa tietotaitoa jatkuvasta dialogista fysioterapeuttien, tutkijoiden, asiantuntijoiden sekä lääkäreiden kanssa. Jani opiskelee parhaillaan töiden ohessa YAMK:ssa dataperusteista hyvinvointiteknologiaa.